Ensimmäisellä käynnillä suunnittelimme tulevaa hoitoa, ja päädyimme samaan mikroinjektio -hoitoon kuin viimeeksi. Saatiin lääkemääräykset ja varattiin ajat ultraan.
Lääkitys alkoi Suprecur -sumutteella 4 kertaa vrk:ssa, ilman ihmeempiä sivuvaikutuksia. Ensimmäinen ultra-aika lähestyi uhkaavasti eikä vuotoa näy missään! Vain meillä voi olla tämmöinen epäonni, nythän siis hoito täytynee keskeyttää...
Ultrassa lääkäri antoi vielä toivoa, odottelisimme viikonlopun yli vuotoa ja maanantaina tulisimme ultraan oli ollut vuotoa tai ei. No maanataina kävimme ultrassa (ilman vuotoa) ja lääkäri ilmoitti "selvä tapaus olette raskaana!!" "Varmistetaan vielä verikokeella, voitte soittaa huomenna..."
SIIS MITÄMITÄMITÄ!!!!?? Eihän meidän pitänyt tulla raskaaksi "luomusti"? Syynä lienee sumute, sen aikana on tämän lääkärin mukaan tultu useasti raskaaksi...
No huonosti nukutun yön jälkeen labra sen vahvisti: "Olemme selvästi raskaana"
Eli luontoäiti teki siis jotain.... LA on joskus marraskuussa...
Nythän se aurinko sitten paistaa sinne risukasaankin =)
]]>
Osaava henkilökunta siellä klinikalla on varmasti kohdannut useita samassa ja vielä paljon kurjemmassakin tilanteessa olevia pareja, heidän vilpitön ystävällisyys ja läsnäolo sai meidän ajatuksemme puysymään jollain lailla kasassa.
Niinpä se hoito olikin kaikkiaan ehkä helpompi, kun ei tarvinnut yrittää "väkisin".
Siirtoon asti saatiin vain kaksi alkiota, joista toinen sitten kiinnittyi, ja kasvoi ihan pojaksi asti. Pakkaseen emme taaskaan saaneet mitään :(
Nyt sitten parin vuoden jälkeen on tarkoitus kokeilla saataisko pikkuveli tai -sisko.
Tähän lähdemme ihan sillä asenteella: tulee jos on tullakseen.
Palaan asiaan...
]]>
Noin neljä vuotta sitten sain tietää ettei meillä ole mahdollisuuksia saada lapsia "perinteisin" (luomu) keinoin. Silloin maailma romahti aika perusteellisesti!
Olimme yrittäneet vuosia lapsen hankkimista, tuloksetta. Viimein hakeuduimme erääseen yksityiseen klinikkaan, joka on erikoistunut juuri lapsettomuushoitoihin.
Iso Kiitos kuuluu heidän asiantuntevalle ja ihanalle henkilökunnalle, he saivat meidät nopeasti "elävien kirjoihin" takaisin ja rupesimme suunnittelemaan hoitoja.
Niin meillä on käytössä "mikroinjektio" eli kerätään munasolu ja hedelmöitetään se labrassa ja parin päivän päästä se siirretään takaisin.
Eka hoito meni ihan hakiessa oikeita lääkityksiä, tokalla päästiin jo siirtoon asti...
Ja ettei olis liian helppoa, munasoluja saatiin 8, joista 3 voitiin hedelmöittää ja 2 saatiin siirrettyä! Pakkaseen ei siis jäänyt mitään! (Helpottais jatkossa...)
Toinen siirretyista kiinnittyi, mutta ei kuitenkaan lähtenyt kasvamaan :(
Usko loppui toisen yrityksen jälkeen, mutta jo ostetut lääkkeet kummittelivat hyllyllä, rohkaisimme mielemme, lähdimme kolmanteen hoitoon muutaman kuukauden kuluttua, ilman minkäänlaista odotusta ja kas, sehän onnistui!!
Saimme terveen pojan!!
Nyt on sitten vuorossa operaatio
"pikkuveli tai -sisko"
]]>